Tänään sain pitkästä aikaa kirjoitettua kirjaani. Ja tuli muuten erittäin hyvää tekstiä vaikka itse sanonkin.
Välillä en löydä sanoja surulleni tai ilolleni.
Soitin psykiatrian polille torstaina vai oliko se keskiviikkona - päivät menevät sekaisin ja joskus jopa kuukaudetkin - ja vaadin että minun pääni tutkitaan kunnolla jotta saisin oikean diagnoosin. En nimittäin todellakaan usko, että tässä on kyse kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Minulla on liikaa psykoottista oireilua ja psykooseja.
Mielialat toki heittelehtivät jopa minuutin välein.
On ikävää, ettei kukaan koskaan pääse kurkistamaan aivoihini, jotta se joku näkisi psyykeeni ja kaikki psyykeeni osat. Jotta se joku ymmärtäisi minua hieman paremmin. Koska minulla on hyvin yksinäistä täällä pääni sisällä kera kaikkien ajatusteni ja tunnetilojeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti