keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Neulominen on terapiaa


Kyllä minä sentään jotain osaan, tokaisen ja olen ylpeä itsestäni.
Kädet ovat lopettanet kipuilun ainakin osittain ja olen näin ollen
pystynyt hyvin neulomaan. 

Neulominen on minulle tärkeä osa elämää. 
Kun neulon, tunnen ja tiedän että saan jotain järkevää aikaiseksi,
ja pystyn olemaan iloinen. 
Olen neulonut 8-9-vuotiaasta asti. Myös virkannut.


Mulla on lääkäriaika perjantaina näiden käsien takia.
Ja odotan edelleen soittoa psykiatrian polilta.

Elämä tuntuu rullaavan eteenpäin, tunnen jopa olevani terve.
Syvällä sisimmässäni tiedän että en ole terve.
Olen se sama ongelmainen ihminen, kuin aikaisemminkin,
mutta ehkäpä vielä joku kaunis päivä löydän keinoja miten
hallita tätä sisäistä kaaosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti