Koulukiusaaminen

Minulla on varmaan reuma ja skitsoaffektiivinen häiriö ja tuhat miljoonaa muuta sairautta. Voi hyvä helvetti sentään. Vali vali vali, sattuu käsiin niin paljon ettei pysty edes kunnolla neulomaan. Vai kuvittelenko vain? Olenko kuvitellut koko elämäni? Eräs vanhempi lääkäri-ihminen kerran minulle sanoi, että olen elänyt koko elämäni psykoosissa. 

Joskus toivon, että pääsisin matkustamaan ajassa taaksepäin, sinne yläaste-aikoihin, vuoteen 2007. Niihin aikoihin psyykeeni oli vielä hyvinkin paljon minun hallinnassani, vaikka masennusta sairastinkin. Voi kuinka toivoisin että voisin sanoa teille rakkaat psyykeeni palasiksi repijät, mitä mieltä oikeasti teistä olen. Kuinka paljon säälin teitä, sillä te olette tämän yhteiskunnan pohjasakkaa, te olette tämän evoluution loppu. Kuinka kuljette kuin pässit narussa, kuinka luulette että saavutatte elämällänne jotain, kun teette töitä niska limassa, hankitte pari mukulaa (jotka kasvatatte aivan päin vittua, uskon vakaasti että lapsistanne tulee vielä joku kaunis tai vähemmän kaunis päivä koulukiusaajia, he tulevat kulkemaan isin ja äitin jalanjäljissä, ja kasvatus lähtee kotoa), käytte kerran parissa vuodessa etelänmatkalla Espanjassa tai Kanarian saarilla. Elämänne on pintapuolin aivan mahtavaa ja kulissit ovat kunnossa

...mutta kulissien takana tapahtuu jänniä. Te, rakkaat psyykeeni palasiksi repijät, saatatte itse sairastaa jotain helvetin vakavaa psyykkistä sairautta, mutta silti on tärkeää näyttää naapureille että meidän pikkuperheessämme on kaikki täydellisesti kohdillaan. Saatatte kärsiä sen burnoutin keski-ikäisinä. Minä kärsin sen burnoutin vuonna 2008, kun olitte rääkänneet minua niin paljon, etten enää jaksanut. Siltikin sanoin luokanvalvojalle kaiken olevan kunnossa hänen kysyessään vointiani. 

...joskus perään ne huutaa sä oot hullu, hullu, hulluhan sä oot!

Ja ylpeä hullu olenkin! En vaihtaisi elämääni kenenkään muun elämään, varsinkaan sellaisen ihmisen elämään, joka elää päivästä toiseen päämääränään etelänmatka ja uusi auto, ehkä jossain vaiheessa ero nykyisestä vaimosta/tyttöystävästä/avovaimosta, sillä kuka nyt oikeasti muka jaksaa koko loppuelämänsä olla saman ihmisen kanssa, hän ajattelee. Tiedoksesi sinä psyykeeni palasiksi repijä, mene vain polttelemaan sitä kannabista ja pilaa oma psyykeesi, sillä se olisi sinulle siunaus. Olet nimittäin niin perkeleen tyhmä, ettet erota oikeaa väärästä. 

Itse asiassa minun pitäisi kiittää teitä. Kiitos siitä, että teitte minusta vahvemman ihmisen. Kiitos siitä, että avarsitte maailmankuvaani, kiitos, että tajusin kuinka pahoja ihmiset oikeasti ovat. Kiitos siitä, että ajoitte minut vihdoin ja viimein siihen pisteeseen, että ymmärsin mitä psykiatrinen sairaala konkreettisesti tarkoittaa.

Nyt hyppii ajatus niin isoja loikkia ja mielialat sahaa siihen malliin että kohta itketään tai nauretaan, masennutaan tai ollaan iloisia. Elämä on ihanaa, kun koskaan ei tiedä mitä huominen tai seuraava tunti tuo tullessaan. 

Minä pääsen menneisyyden haamuistani eroon. Minä tulen olemaan voimakkaampi ja vahvempi kuin koskaan. Kiitos.