Minä olen kunnossa. Ainakin tämän hetken. Ja ehkä vielä seuraavan hetken. Saatan olla kunnossa vielä ensi viikollakin. Kuka tietää, jos olen kunnossa ensi vuonnakin?
Olen ollut positiivisempi kuin aikaisemmin. Olen lopettanut menneisyyteen hukkumisen, itsesäälin ja vihan. Olen tajunnut, että en voi vaikuttaa menneisyyteeni. Olen päästänyt irti. Kysyn itseltäni nykyään joka päivä: Haluatko kieriskellä itsesäälissä menneiden tapahtumien takia, vai keskittyä tähän hetkeen ja tulevaisuuteen?
Pahoja oloja, psykoottisuutta ja epätodellisia olotiloja tulee ja menee. Mutta se on osa elämääni. Ja siihen pitää oppia suhtautumaan. Pitää oppia elämään niiden olotilojen kanssa. Olen vihdoin hyväksynyt sen, että minulla on oireita ja ehkäpä jopa sairaus, joka ehkä tulee olemaan matkassa koko loppuelämäni. Mutta mitä sitten? Minua ei tällä hetkellä kiinnosta paskaakaan, mikä sairaus minulla on, ja mitä lääkärit ovat mieltä minun diagnooseistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti